Corallorhiza
trrifida, harajuuri
"Metsän kalpea ja kaita impi, harajuuri, on useimmille outo, vaikka
se onkin yksi yleisimmistä kämmeköistämme". Noin kirjoittaa
Seppo Vuokko kirjassa Kämmekät, Suomen orkideat. Tuo mukava lause
on jäänyt jost
ain
syystä mieleen pysyvästi, ja koska se myös kuvaa tätä
hienoa pikkukämmekkää, niin päätin liittää
sen tänne harajuuren kuvaukseen.
Harajuuri on noin kymmensenttinen, raikkaan kellertävän vihreä
tai sitten ruskehtavan vihreä kasvi. Kukat ovat pieniä, kauniita
ja niiden huuli on valkoinen. Kukkia on pari per kasvi, ei yleensä
enempää kuin kymmenen. Kasvi elää juurakkonsa varassa.
Juurakko on korallimaisesti haaroittunut ja hyvin hauras. Okeita juuria
kasvilla ei ole, vaan juurakost työntyvä sienirihma hoitaa niiden
työn. Toisinaan voi kasvin kasvupaikalla olla koko maa aivan näiden
juurakoiden peitossa. Hyvänä vuonna sellainen paikka on täynnä
harajuuria, huonoina niitä ei välttämättä nouse
pintaan yhtään kappaletta. Muista Suomen "lehtivihreättömistä"
kämmeköistä piketen harajuuri pystyy yhteyttämään
ja käyttääkin luultavasti valoa hyväkseen 
kypsyttäessään
suuria kotiaan. Kasvi on märkien korpien laji, jota ei ole mitenkään
vaikea löytää. Pitää vain liikkua sopivissa rahkakuusikoissa
juuri kasvin kukkiessa tai viimeistää heinäkuun alussa.
Olen kyllä löytänut kasvin persoonallisia siemenkotia myös
syyskuussa, jolloin suuri joukko kotia seisoi kuivina kasville erikoisella
kasvupaikalla, avoimella rämeellä.
Suomessa harajuuri on yleinen koko maassa.
Harajuuri kukkii touko-kesäkuussa, mutta siemenkodallisia kasveja
löytää helpoiten kotien pullistuessa heinäkuun alussa.
