Make your own free website on Tripod.com
 

Euralainen maariankämmekkä. Tämä on erikoisen pieni kasvultaan.Dactylorhiza (maculata ssp.) maculata, maariankämmekkä 

Kukapa ei olisi maariankämmekkää tavannut, tuota metsiemme tunetuinta ja rakastettua kämmekkää! Kasvin vaaleanpunaiset kukat ovat rehevissä kuusimetsissä ja tienvarsilla tuttu näky ja yksikään Suomen kämmeköistä ei ole kansan keskuudessa tunnetumpi. Levinneisyys. 

Kasvilla on 3-4 päältä tummatäpläistä, alta siniharmaata lehteä sekä noin 40 senttiä korkea kukinto jonka päässä on kasvin ihana kukkaterttu. Tertussa on muutama kymmen vaaleanpunaista kukka, joiden huulissa on kaunis kirjavointi. 

Tämä rakas kämmekkämme kuitekin muuntelee tavattoman paljon: milloin löytää vihreälehtisiä kasveja, milloin valkokukkaisia tai hyvin tummia kukkia. Kukkien kuviointi vaihtelee rajattomasti. Lehtienkin täplät, jotka melkein kaikilla kämmeköillä ovat pelkkiä täpliä, muodostat harvoilla ja valtuilla maariankämmeköillä upeaa rengaskuviointia. Minulla on tällainen "maariankämmekkä" pihassamme, ja uskoisin sen olevan punakämmekän ja maariankämmekän risteymä. Jotkut Toukka maariankämmekän kukinnossa. Eura.yksilöt myös muistuttavat täydellisesti kalkkimaariankämmekkää, mutta näiden lajien erotuksesta kirjoitan enemmän sen lajin kohdalla. Maariankämmekän yksi perusominaisuuksista on juuri valtava muuntelevuus, Suomessa tuskin mikään muu kämmekkä yltää samaan. 

Kasvista on myös lukuisia muunnoksia, joista Suomessa kasvanee ainakin harva- mutta suurikukkainen, vaalea tunturimuunno var. kolaensis sekä eteläinen alalaji ssp. ericetorum. Varmasti näiden kasvua Suomessa ei ole varmistettu. 

Maariankämmekkä on heti yövilkan jälkeen yleisin kämmekkämme. Sitä kasvaa koko maassa. Kasvin huomattavin piirre on sen uudet kasvupaikat: hakkuuaukeat ja erityisesti vähänkin soistuneet teiden ojat ovat usen maariankämmeköiden punaisiksi värittämiä. Vaikka kasvi mahdollisesti olisikin hieman harvinaistunut luonnollisilla kasvupaikoilla, korpisoilla ja kosteissa metsissä, niin uusien kasvupaikkojensa ansiosta se lienee nyt yleisempi kuin koskaan aiemmin. 

Pienenä ajatuksen juurena ajattelin mainita että kämmeköitä katsellessani olen usein huomannut kukkien ja lehtien tummuudessa selvän yhteyden: vaaleakukkaisilla kasveilla on usein vaaleimmat lehdet. 

Maariankämmekkä pölyttyy hyvin pelkällä huijauksella, sillä kukassa ei ole mettä. Siemeniä kehittyy paljon. Varsinkin teiden varsilla kasvavat maariankämmekät tuoksuvat usein hyvälle, salmiakille, mutta itse sain haistaa kaikkein kauneimman tuoksuista (ja komeinta, se oli upea ilmestys) kämmekkääni Espoossa metsän reunassa. 

Maariankämmekkä kukkii kesä-heinäkuussa ja ensimmäiset kukat aukeavat juhannuksen tienoilla. 
 

 Tienvarsikasvupaikka Eurassa.

(edellinen sivu) 


 
 Nämä sivut on tehnyt ja niitä ylläpitää Matti Niissalo, sophronitis@yahoo.com