Kämmeköiden kasvupaikkoja Suomessa ja Pohjolassa

	Tämä on tyypillinen lehtoniitty ahvenanmaalla. Maa on soikkokaksikkojen peitossa, ja paikalla kasvaa paljon myös mm. miehenkämmekkää ja myös vähän tikankonttia on lähettyvillä. Tällaiset kasvupaikat eivät voi selvitä ilman ihmisen antamaa hoitoa nyt, kun laidunnus on lopetettu. Ramsholmen, Jomala.  Laidunmaiden, tai ahojen, lajit ovat Suomessa niitä kasveja, jotka ovat suurimman suojeluavun tarpeessa. Eräiden lajien, kuten kirkiruohon, kasvatus keinotekoisesti luontoon palauttamiseksi saattais olla vastaus niiden harvinaistumiseen. Myös perinnemaisemien ylläpito on äärimmäisen tärkeää.
	Tämä on yksi harvoista suomen oikeista orkideaniityistä. Maata peitttää monet eri liuskakämmekät, soikkokaksikko ja erilaiset lehdokit. Aivan vieressä metsässä kasvaa myös pesäjuuri. Edellisen tapaan tämäkin niitty tulee luultavasti umpeutumaan ilman niittoa. Tällä niityllä olen nähnyt useasti peuroja, joten nekin varmasti auttavat alueen niitossa, vaikkakin vähän. Eckerö.
	Manner-Suomessa lähteiköt ovat monille lajeille tärkeitä kasvupaikkoja. Tässä lähteikkökorvessa, joka on rauhoitusalue, kasvaa maariankämmekkää, hertta- ja soikkokaksikkoa, pesäjuurta ja mahdollisesti metsänemää. Myös harajuuri on märissä korvissa tavallinen näky. Lähteikkökorvet voivat epäilemättä parhaiten ilman liian suuria toimenpiteitä, saadessaan kasvaa villeinä. Siksi juuri niiden suojelu on tärkeää. Kuvasta löytyy soikkokaksikkoa ja pesäjuurta (viimeinen vasemmassa sivussa, melko alhaalla). Nurmijärvi.
	Komeaa kuusimetsää Luukissa Espoossa. Tällaiset kaikkein tyypillisimmät kuusimetsät tarjoavat suojaa yövilkalle, pussikämmekälle, maariankämmekälle, harajuurelle, herttakaksikolle, valkolehdokille ja Pohjois-Suomessa myös neidonkengälle. Ehdottomasti tärkein kuusimetsän lajien suojelun keino on vanhojen metsien suojelu.
	Lohjassa on Suomessa muuten niin harvinaisia ja eksoottisia pähkinälehtoja. Tästä metsästä voisi löytää valkolehdokkia, lehtoneidonvaippaa, pesäjuurta, soikkokaksikkoa ja erittäin hyvällä tuurilla myös punavalkkua. Pähkinälehdot ovat Suomessa suojeltuja lähes koko maassa, mutta monia lehtoja uhkaa kuusen liika kasvu. Leikkaamalla ja harventamalla pensaita ja puita lisääntyisi monen pähkinälehdon lajisto aivan varmasti.
	Hyvin kaunis eteläsuomalainen suo, jolla kasvaa happaman maan lajeja: suovalkkua, harajuurta ja muista kasveista kuin kämmeköistä valkopiirtoheinää. Se on usein suovalkun kasvukumppani. Tämä suo on harvoja Etelä-Suomessa olevia ojittamattomia soita. Suovalkku katosi paikalta kolmeksi vuosikymmeneksei, kunnes se löytyi uudestaa, ja nyt kasvit ovat kukkineet monen varren voimalla vuosittain. Harajuuri on suolla runsas, mutta vaikeasti löytyvä, se löydettiin kesällä 2001. Suomessa kasvaa kämmeköitä pääasiassa kalkkisoilla, mutta myös karummilla. Soilla kasvavia kämmeköitä uhkaa ehkä useampi asia kuin minkään muiden paikkojen kasveja, niinpä niistä monet ovat uhattuja. Soiden ojituksen vähentäminen sekä ojien täyttäminen ovat kämmöille tärkeitä toimintoja.
	Tämä kuva on otettu Öölannista, Knisa Mosselta. Kyseisen kasvupaikan lajistoon kuuluu soikkokämmekkä, kirkiruoho, punakämmekkä, luhtakämmekkä, miehenkämmekkä, (mesikämmekkä?) ja kimalaisorho. Tämä kuva on kuitenkin esittämässä suota, vaikka tämä suo onkin niin kovin erilainen kuin suomalaiset vastaavat. Kuvan alareuna on jo tyypillistä Öölantilaista (tai vaikka Gotlantilaista tai Saarenmaalaista) alvaria, joka on kalkkipitoinen kuiva keto. Alvaria on Suomessa vain aivan pieniä alueita, ja Pohjolassa juuri alvarit ovat monille kasveille tärkeitä kasvupaikkoja. Öölannin Stora Alvaret on valtavan laaja.
	Viimeinen kuva osoittaa, että kaikki kämmekkämme eivät suinkaan ole harvinaistumassa. Maariankämmekkä on löytänyt leviämiselleen uuden reitin, maanteiden kosteat ojat. Paikoin sitä voi tällaisilla paikoilla olla tuhatmäärin. Samaan pystyy muutama muukin kämmekkä, kuten sääskenvalkku ja suoneidonvaippa, jotka ovat kummatkin kuitenkin harvinaisia. Valkolehdokkiin voi törmätä kuivalla kalkkipitoisella tienpenkalla. Sellaisista paikoista on löytynyt myös eräitä hyvin harvinaisia lajeja, kuten soikkokämmekkää ja tummaneidonvaippaa.