Cephalanthera,
valkut
Valkkujen suku on keskikokoinen, suvussa on tietääkseni parikymmentä
lajia. Suku on euraasialainen, muta kasveja on myös Afrikassa. Eräs
lehtivihreätön pohjoisamerikkalainen kasvi luetaan joskus valkkuihin.
Valkut ovat usein komeita kasveja, vaikka poikkeuksiakin on. Kukan väri on joko punainen, puhtaan tai likaisen valkoinen tai kirkkaan keltainen. Euroopassa ei ole keltaisia lajeja. Valkuilla on lehtevä varsi, lehdet ovat suomalaisilla lajeilla pitkiä, miekkamaisia, mutta eräillä Välimeren lajeilla lehdet ovat kutistuneet vartta suojaaviksi suomuiksi. Kukat ovat hyvin vähän kehittyneitä, eikä huuli eroa paljoa muista terälehdistä. Sukua pidetään yleensä vähiten kehittyneenä eurooppalaisena orkideasukuna. Kuitenkin suvun lajit ovat Suomen kasviston kauneimpia edustajia. Kukat ovat usein supussa ja esimerkiksi Euroopassa yleinen mutta Suomesta puuttuva suurvalkku (C. damasonianum) näyttää melkein olevan nupulla parhaankin kukinnan aikana. Mielestäni suvun kauneimmat lajit ovat: miekkavalkku, punavalkku ja komea Välimeren kasvi C. epipactoides. Viimeinen muistuttaa paljon meikäläistä miekkavalkkua, mutta sillä on vain pienet lehdet. Lajin kukinnot ovat todella komeita.
Valkut ovat metsien kasveja. Niitä löytyy kuusi- mänty-
ja lehtimetsistä. Myös lehtoniityiltä niitä voi löytää.
Punavalkkku on Suomessa mäntymetsän kasvi ja miekkavalkkua löytää
pääasiassa kuusimetsistä.
1: Kukka valkoinen; sikiäin ja varsi kaljuja -> longifolia-
miekkavalkku
1: Kukka punainen; sikiäin ja varren yläosa tiheäkarvaisia
-> rubra - punavalkku