Dactylorhiza
sambucina, seljakämmekkä
Seljakämmekkä on samanlaisten liuskakämmeköiden joukossa
ainoa suomalainen laji jota ei voi juuri sekoittaa mihinkään
toiseen kämmekkään. Sillä on vartensa tyvellä
monta raikkaan vihreää lehteä. Lehtien keskeltä nousee
hyvin varhain, jo toukokuun alussa komea, noin kymmensenttinen mutta tukeva
kukinto. Kukintoja on kahta väriä, punaista ja keltaista, hyvin
harvoin niiden välistä oranssia väriä. Suomessa punaiset
yksilöt ovat vallitsevia. Kukissa ei
ole mettä. Ne houkuttelevat nuoria kimalaiskuningattaria käymään
kukissa Ahvenanmaan keväisessä kukkaloistossa. Kuningatar oppii
nopeasti läksynsä, ettei moiseen huijarikukkaan kannata astua,
mutta kun kasvia on kahta värimuotoa niin kimalaisen täytyy tarkastaa
toinenkin väri pariin kertaan ennen kuin se hylkää koko
seljakämmekän. Pölytystulos jää kuitenkin usein
huonoksi.
Seljakämmekkä on yleinen tai hyvinkin yleinen Ahvenanmaalla. Siellä se kasvaa niityillä ja lehdoissa ja rantakallioiden rehevissä koloissa. Muualla Suomessa se on hyvin harvinainen kukka ja kasvaa vain lounaisrannikolla. Kasvi vaatii ehdottomasti kalkkia maahansa.
S
eljakämmekkä
on Suomessa rauhoitettu. Ahvenanmaalla kasvin kaivaminen juurineen on kielletty. 
Onko kellään parempaa kuvaa keltaisesta seljakämmekästä?
