Dactylorhiza,
liuskakämmekät
Oikealla oleva kuva on esimerkkinä suvun hankaluudesta. Monesti löytyy
kasveja, joiden lajia ei voi noin vain päätellä. Tämä
yksilö on kuitenkin luultavasti maariankämmekkä, mihin viittaa
lähiympäristön runsaat maariankämmekkäkasvustot.
Kukkatuntomerkit ja kasvupaikka sopisivat kuitenkin ehkä paremmin
kalkkimaariankämmekälle.
Liuskakämmeköiden suku kuuluu suurimpiin eurooppalaisiin orkideoiden sukuihin. Siihen kuuluu myös selvästi eniten lajeja kaikista suomen kämmekkäsuvuista. Tässä mainittujen lisäksi saattaa Suomessa kasvaa mm. D. praetermissa ja punakämmeköiden ja maariankämmeköiden sukulaissuhteet eivät ole kovin tarkkaan selvillä Suomen oloissa. Myös Aasian puolelta voi löytää jonkun liuskakämmekän ja Amerikassa kasvaa yksi laji (lisäksi siellä on maariankämmekkää villiintyneenä).
Laji
D. viridis (pussikämmekkä) on tässä laitettu
omaan sukuunsa Coeloglossum, kuten aiemmin oli tapana.
Liuskakämmekät ovat lähestulkoon aina punakukkaisia ja varsinkin muuhun kukkaan verrattuna suuressa huulessa on paljon kuviointia. Valkoiset yksilöt ovat aivan tavallisia ja niitä voi löytää mistä lajeista vaan.
Suurin
osa suvun lajeista kavaa soilla, Suomessa vain D. sambucina ja D.
fuchsii ovat poikkeuksia. Muitakin lajeja voi kyllä löytää
monenlaisilta paikoilta. D. sphagnicolaa ja D. maculataa
pidetään usein kalkinkarttajina, mutta ainakin maariankämmekkä
kasvaa kyllä missä vain, esimerkiksi kalkkia vaativien tikankonttien
tai punakämmeköiden kanssa. Muut liuskakämmekät vaativat
yleensä kalkkia.
Suku luettiin aiemmin kuuluvaksi Orchis-sukuun eli kämmeköihin. Niistä liuskakämmekät erottaa helpoiten juurakosta: liuskakämmekän juurimukula on liuskoittunut kämmenen tavoin, kun se on kämmeköillä pyöreä.
Alla olevaan lajilistaan olen kirjoittanut alalajit kaikki
omiksi lajeikseen. Lajien systematiikasta enemmän lajikohtaisilla
sivuilla. Melkein jokainen näistäkin lajeista on hyvin muunteleva
ja joku alalaji minulta on voinut jäädä huomaamatta.
Suosittelen olemaan varovainen tämän määrityskaavan kanssa - liuskakämmekät ovat erittäin muuntelevia!
1: Lehdet kellanvihreitä - vaaleanvihreitä,tav. täplättömiä
-> 2
1: Lehdet päältä tummanvihreitä, usein alta vaaleampia,
sinertäviä, ainakin yläpinnalta täpläisiä
-> 5
2 (1): Lehdet miltei ruusukemaisesti varen tyvellä; tav. sekä
puna-, että keltakukkaisia kasveja -> sambucina
- seljakämmekkä
2: Lehdet pitkin vartta; kukka punainen -> 3
3 (2): Varsi ohut; lehdet 10-15 kertaa leveytensä pituisia; huuli
litteä, tav. vain tummien pisteitten kirjavoima -> sphagnicola-
luhtakämmekkä
3: Varsi paksu; lehdet 5-9 kertaa leveytensä pituisia; huulessa
erikoisia tummia pisteitä, laikkuja ja juovia -> 4
4 (3): Huuli pituuttaan leveämpi, litteähkö; lehdet
siirottavia, usein käyriä, kukinto harsu -> traunsteineri-
kaitakämmekkä
4: Huuli noin pituutensa levyinen, laidat loivasti taaskäänteisiä,
lehdet pystyjä -
yläviistoja, suoria; kukinto tiheähkö -> incarnata
- punakämmekkä
5 (1): Lehdet molemmin puolin täpläisiä, joskuslähes
kauttaaltaan -> cruenta - verikämmekkä
5: Lehdet vain päältä punaruskeatäpläisiä
-> 6
6 (5): Lehdet vähitellen varren latvaa kohti pieneneviä;
kukka tummanpunainen; kukkien tukilehdet tummia, kukinnon alaosassa selvästi
kukkia pitempiä -> 7
6: Alimmat 2-4 lehteä selvästi isompia kuin ylimmät
1 tai 2; kukka tav. vaaleanpunainen tai miltei valkoinen, tummempikuvioinen;
kukkien tukilehdet vaaleita, tav. kukkia lyhyempiä -> 9
7 (6): Varsi tanakka, kukinto pitkä, tiheä, kukkia 40-80
-> baltica - leveälehtikämmekkä
7: Varsi hento, kukinto harsu, kukkia 10-30 -> 8
8 (7): Lehdet kapeita, lähes tasasoukkia -> traunsteineri-
kaitakämmekkä
8: Lehdet suikeita - vastapuikeita -> lapponica
- lapinkämmekkä
9 (6): Huuli matalaan 3-liuskainen, sivuliuskat keskiliuskaa lyhyempiä
-> maculata - maariankämmekkä
9: Huuli syvään 3-liuskainen, liuskat lähes samanlevyisiä
-> fuchsii - kalkkimaariankämmekkä
Ja tätä sekoittamassa on olemassa vielä -> Dactylorhiza-hybridit