|
Epipactis, neidonvaipatNeidonvaipat ovat levinneet pääasiassa Eurooppaan ja Aasiaan, mutta yksi laji, E. gigantea, ("suurneidonvaippa") kasvaa myös Pohjois-Amerikassa. Sieltä löytyy myös yleisenä lehtoneidonvaippaa, joka on kuitenkin ihmisen maahantuoma. Euroopassa kasvaa useita neidonvaippoja, Suomessa kuitenkin vain kolme lajia.Neidonvaipoille on tunnusomaisia varret (pituus parista kymmenestä sentistä jopa metriin), joissa lehdet ovat harvakseltaan. Lehdet ovat eri muotoisia mutta aina pituussuuntaan ryppyisiä. Osa lajeista on lähes lehtivihreättömiä, sienten tai toisten kasvien varassa eläviä loisia. (Vaikka joskus väitetään ettei kämmekkäkasveihin kuulu loisia niin se ei pidä paikkaansa. Trooppiset puiden päällyskasvit eivät kuitenkaan loisi) Neidonvaippojen kukissa on kaksi tunnusomaista osaa: huulen kärki on pölyttävälle hyönteiselle kuin astinlauta ja huulen tyvi taas on muodostunut alkoholia sisältäväksi kupiksi. Kukilla on siis pölyttäviin ampiaisiin suunnilleen samanlainen vaikutus kuin mädäntyvillä omenatarhan hedelmillä: ampiaiset joutuvat mettä juodessaa aivan pyörryksiin. Neidonvaipat ovat Suomessa tummaneidonvaippaa lukuunottamatta eteläisiä kasveja - kuitenkin sekä lehtoneidonvaippaa että suoneidonvaippaa löytyy jopa eteläisen Lapin seuduilta, kalkkipitoisilta soilta. Kolmas laji tummaneidonvaippa kasvaa pääasiassa Suomen itäosissa, pohjoissimmillaan Kuusamossa. Kaikkia neidonvaippoja voisi olla mahdollista löytää
myös lehtivihreättöminä. Suomessa kasvaa lehtoneidonvaippa
lehtivihreättömänä "aavekämmekkänä"
ja Virosta löytyy tummaneidonvaipan valkoinen muoto.
1: Vaakajuurakkoinen (muodostaa kasvustoja, joissa versot lähekkäin,
mutta eivät tuppaina); kukka vaalea, huulen tyviosassa leveät
sivuliuskat -> palustris - suoneidonvaippa
Kahden viimeiden välimuodot voivat lajien yhteisillä kasvupaikoilla
olla risteymiä, katso tummaneidonvaipan sivulta.
|
|